Historia
Vähälä Yhtiöiden historian voidaan katsoa alkaneeksi vuonna 1937, jolloin liikenneneuvos Lauri Vähälä (1914-1995) hankki ensimmäisen kuorma-autonsa. Lauri Vähälän vanhemmat olivat seppä Ludvig Vähälä Ullavasta ja Alina os. Fris Kokkolasta.
Lauri Vähälä osti Toholammin Kleemolasta käytetyn 36-vuosimallia olevan Ford -merkkisen kuorma-auton, jolla ajettiin puutavaraa itsetehty yksiakselinen puoliperävaunu perässä. Kotipaikastaan pienestä Ullavan kunnasta käsin Keski-Pohjanmaalta alkoi nuori yrittäjä unelmaansa toteuttaa.
30-luvun kuljetustoiminnan katkaisi sota. Rauhan jälkeen yritystoimintaan kuului lyhyen ajan myös linja-autoliikennettä.
40-luvulla vielä kuljetettiin puutavaraa ja ajettiin soraa tietyömaille. Siltä vuosikymmeneltä on entisöity 46-vuosimallia oleva keltanokka Ford, joka on nähtävissä Oulussa.
Heti sotien jälkeen alkoi Suomessa voimakas jälleenrakentaminen ja teollistuminen. Siihen tarvittiin aivan uudenlaisia kuljetuksia ja rohkeita uusia ideoita.
1940 Lauri ja Linnea (os.Viitasalo) Vähälä muuttivat perheineen Ullavasta Kannukseen. Heti 50-luvun alussa Lauri Vähälän ajaessa polkupyörällä Kannuksessa näki hän kun voita lastattiin heinäkuussa junan vaunuun. Hän tarjoutui ajamaan voit Kannuksen meijerille autolla Helsinkiin ja Turkuun. Takaisin kuljetettiin keskusliikkeiden tuotteita. Jos paluukuormaa ei ollut se ostettiin ja jälleenmyytiin paluumatkan aikana.
Siihen aikaan niin pitkän matkan tekeminen autokuljetuksena oli ennen kuulumatonta ja moni ei uskonut sen onnistumiseen.Tästä alkoi varsinainen tavaraliikenne kuten se alkoi samoihin aikoihin muuallakin Suomessa. Lauri Vähälä sopi yhteistyöstä alan uranuurtajan ja Kiitolinjan perustajan Reino Lahtikarin kanssa vuonna 1956, mistä alkaen Vähälä Yhtiöt ovat toimineet Kiitolinja-ryhmittymässä.
Viisikymmenluvun alkupuolella kaikki autot olivat vielä bensiinikäyttöisiä - loppupuolella tulivat ensimmäiset dieselit. Silloin automäärä oli kymmenen. 1955 laitettiin ensimmäisiin perävaunuihin lihakiskot ja alettiin ajamaan Poutulta, Karjapohjolasta ja pieniltä pohjanmaan teurastamoilta lihaa etelään.
Ensimmäinen täysperävaunu tilattiin Ekeriltä Kolpista vuonna 1961 myös ensimmäinen jakoauto otettiin käyttöön Oulussa samoihin aikoihin.
60-luvuilla syntyi Suomeen tavara-asemien verkostot. Vähälän perhe muutti Ouluun 1962. Mukana muuttivat useat yhtiön työntekijät perheineen. Ouluun oli rakennettu uusi korjaamo ja konttorirakennus. Yhteen korjaamon parteen tehtiin koroke, joka toimi "Oulun terminaalina". Tästä alkoi yrityksen voimakas kasvu. Ja kun kasvun esteeksi tulivat liikennelupien tiukat rajoitteet, ostettiin pienempiä yrityksiä. Näin yrityskauppojen avulla voitiin ajaa uusia tieyhteyksiä ja valloittaa uusia markkinoita.
Näiden vuosien aikana oli samalla rakennettu tai yrityskauppojen yhteydessä hankittu terminaalit Oulun lisäksi Kokkolaan, Pietarsaareen, Rovaniemelle, Kemiin, Ylivieskaan, Jyväskylään, Mänttään ja Kemijärvelle.
70-luvulla yhtiössä toteutettiin sukupolvenvaihdos. Vuosikymmenellä investoitiin uusiin täysperävaunuyhdistelmiin ja paikallisterminaaleihin.
80-luvun voimakas kasvu toteutui lähinnä yritysostojen kautta johtuen silloisesta liikennelupakäytännöstä. Jyväskylä kasvoi tärkeäksi liikenteen ohjauskeskukseksi. Kuljetusryhmittymien rakenteet selkiintyivät.
90-luvulla Oulussa rakennettiin Oritkariin uusi terminaali, jossa yhtiön pääkonttori nykyisinkin toimii. Samaan aikaan Suomi ajautui syvään lamaan. Vaikeissa olosuhteissa toimintojamme uudistettiin. Yrityksessä kehitettiin uusi tuotannonohjausjärjestelmä (vuorojärjestelmä) , joka osaltaan paransi kannattavuuttamme. Yhtiössä siirryttiin kolmikantaiseen tuotantomalliin: Oma kalusto, yrittäjät ja yhdistetyt kuljetukset.
2000-luvulla yhtiössä toimii jo perheen kolmas sukupolvi. Voimakas panostus tietovirtojen hallintaan jatkuu. Mukaan ovat tulleet mm. ajoneuvoviestintä ja satelliittipaikannus.
Lisää kuvia vuosien varrelta löytyy kuvagalleriasta.
